Tulin pari viikkoa sitten tänne Mikkeliin lomalle Reetan ja Timon luo. Ensin minua pelotti ihan kamalasti kaikki asiat, minä kun olen tällainen maalaiskoira. Kaikkein kamalinta oli alkuun kävellä kerrostalon rappusia vaikka niitä ei ollut kun viisi. Tassut vaan eivät meinanneet pitää millään ja aina kun joku otti hihnan käteen niin juoksin keittiöön uikuttamaan (keittiö on kauimpana ulko-ovesta). Muutamassa päivässä opin kulkemaan rappusia enkä enää pelännyt ulos lähtöä. No ulkona vasta outoa olikin. Yritin komentaa yksiä kummallisia lampaita, jotka juoksivat mailojen kanssa pitkin aitausta, enkä ymmärrä miksi minulle naurettiin. Pian en jaksanut enää niistäkään välittää. Koirapuistossa ollaan käyty monta kertaa. Välillä minulla on siellä kivaa, jos löytyy sopiva kaveri ja toisinaan taas minua pelottaa, jos leikit menee liian rajuiksi ja menen portille istumaan ja sitten me yleensä lähdetään. Kaupungillakin uskallan jo kävellä ilman paniikkia... olen siis vähän kaupungistunut (sen verran kun Mikkelissä nyt voi kaupungistua)! Opin kiipeämään sohvallekin, kuten kuvasta näkyy. Itse olin riemuissani, mutta muut eivät jostain syystä. No, mutta nyt alkaa kolmen viikon loma olla lopuillaan ja loppuviikosta menen takaisin kotiin Hollolaan. Ihan kivaa on ollut, mutta kyllä minulla vähän on jo ikävä kotiin!